Michael Monroen kanne dokumenttikiistassa nurin – mittavat korvauskulut

Helsingin käräjäoikeus on hylännyt rockmuusikko Michael Monroen kanteen Lumi-tuotantoyhtiötä vastaan. Päätöksen seurauksena Monroen yhtiö velvoitetaan maksamaan tuotantoyhtiölle 28 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.

Käsittelyn kohteena oli ohjaaja Saku-Petteri Perinnön vuonna 2017 käynnistämä dokumenttiprojekti, jonka tarkoituksena oli kuvata Monroen elämää ja uraa. Lumi-tuotantoyhtiö luovutti valmiin teoksen Elisa Viihteen suoratoistopalveluun, mikä johti konfliktin kärjistymiseen.

Monroe vaati dokumentin poistamista palvelusta ja arvosteli lopputulosta, mutta ei oikeudessa tarkentanut tyytymättömyyden syitä.

Eriävät näkemykset yhteistyön luonteesta

Tuotantoyhtiön mukaan dokumentin käsikirjoitus, materiaali ja tyylilaji sovittiin Monroen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä. Sen mukaan artisti oli aktiivisesti mukana alkuvaiheessa mutta vetäytyi myöhemmin projektista.

Tuotantoyhtiön edustaja totesi oikeudessa, että Monroe lopetti käytännössä kokonaan tämän dokumentin tekemisen, mutta missään vaiheessa hän ei ole sopimusta irtisanonut.

Monroe puolestaan katsoi, että tuotantoyhtiöllä ei ollut lupaa julkaista elokuvaa tai luovuttaa sitä suoratoistopalveluun.

Puolustus: oikeus päättää omasta julkisuuskuvasta

Monroen avustajan mukaan artisti halusi ennakkohyväksyä kaiken hänestä julkaistavan materiaalin, myös trailerin. Hänen mukaansa dokumentti esitti rokkarin epäedullisessa valossa.

Avustaja kuvaili oikeudessa dokumentin ainutkertaisuutta ja totesi, että elämäkertadokumentti voidaan julkaista vain kerran elämässä, ja sen pitäisi olla sen näköinen, että sen kehtaa julkaista.

Tuotantoyhtiö kuitenkin kiisti, että se olisi alun alkaen suostunut näin tiukkoihin ehtoihin.

Kireät tunnelmat oikeussalissa

Kanne käsiteltiin kahden istuntopäivän aikana marraskuussa. Käsittelyssä nähtiin tunteikkaita tilanteita: Monroe korotti ääntään ja osoitti sormeaan tuotantoyhtiön edustajaa, ja herkistyi puhuessaan videoista, jotka hän oli luovuttanut ohjaajalle eikä saanut takaisin.

Käräjäoikeus arvioi sopimuksen olleen paikoin väljä ja epäselvä, mutta keskeiseksi nousi kohta, jonka mukaan tuotantoyhtiö vastasi kaikista tuotantokuluista. Oikeuden mukaan olisi kohtuutonta, että toinen osapuoli maksaisi kustannukset mutta Monroe määräisi yksin julkaisusta.

Tämän vuoksi oikeus katsoi, ettei elokuvan julkaiseminen edellyttänyt Monroen lupaa. Näin ollen hänen väitteensä siitä, että julkaisu tai trailerin levittäminen olisi ollut sopimuksen vastaista, hylättiin.

Samalla perustein hylättiin myös Monroen näkemys siitä, ettei dokumenttia olisi saanut luovuttaa suoratoistopalvelulle.

Oikeuden mukaan asiassa ei osoitettu, että elokuvassa olisi ollut kohtauksia, joiden poistamista Monroe olisi ehdottomasti vaatinut. Vaikka hän ei osallistunut lopulliseen editointiin, tuomion mukaan tämä johtui hänen omasta passiivisuudestaan – ei ohjaajan toimista.

Päätös annettiin 10. joulukuuta, ja siihen on mahdollista hakea muutosta hovioikeudelta.